Nuorten SM 1945
PPL:n Nuorten mestaruuskilpailut
Loimaan joukkue
Työväen Mailapojat voitti Suomen mestaruuden. Muita sijoituksia ei sen kummemmoin määritelty. Pesäpalloliiton mestaruuden voitti Loimaan Palloilijat. Liittojen mestareiden ja kakkosten välisten ottelujen tulokset laskettiin yhteen ja näin ollen TUL voitti liitto-ottelun 11-6. Kuopion Erä-Veikot. Seura pelasi Pesäpalloliiton Nuorten Suomen mestaruusottelussa v. 45 Loimaan Palloilijoita vastaan Väinölänniemellä. Se ei ollut loppuottelussa ihan sattumalta, olihan se raivannut tieltään Oulun markkinoilla paikallisen Pyrinnön ja kovan Vimpelin. Sitä ennen eräveikoille oli pujotettu Pohjois-Savon piirinmestaruusmitalit kaulaan, kun se oli voittanut ensin Tervon Urheilijat 12-2, Etelä-Leppävirran Kiipperän 4-1 ja Siilinjärven Ponnistuksen peräti 17-0. Aluemestaruuden se ratkaisi voittamalla loppuottelussa Pohjois-Karjalan Polvijärven Urheilijat 4-1. Valmistautuessaan kauden huipennukseen, se pelasi myös ystävyysottelun Kiriä vastaan Harjulla, voittaen 10-9 ja kotonaan Väinölänniemellä 7-3. Hesperiassa se kävi vielä nöyryyttämässä töölöläisiä Pallo-Tovereita (PT) juoksuin 7-3. Erä-Veikot joutui tunnustamaan SM- loppuottelussa Loimaan paremmakseen 12-3. Tuota ottelua seurasi tuhatpäinen kuopiolaisyleisö ja jälkimaininkeja huasteltiin savolaiseen tapaan viikon verran Savon Sanomissa. Mielenkiintoinen loppuepisodi tuonaikaisille pp-otteluille oli kamppailun jälkeiset viestinjuoksut: "Ottelun jälkeen kilpailivat joukkueet varatuomari Valto Riekkisen lahjoittamasta palkinnosta viestinjuoksussa." "Matkana oli kolme kertaa kentän ympäri eli yhteensä 1070 m. Loimaa osoittautui tässäkin paremmaksi nykäisten jo ensimmäisessä vaihdossa tuntuvan etumatkan, joka vielä matkan varrella kasvoi." Loimaan aika 2.20,8 ja Eräveikkojen 2.27,0". JÄLKIKAIKUJA nuorten mestaruusottelusta. Kuopiolaisia pesäpallisteja on hieman ihmetyttänyt ja hymyilyttänyt opettaja Kalle Laakkosen tiistain numerossa ollut lausunto, jossa hän yrittää vierittää suuren osan Eräveikkojen tappion syystä pelijohtaja Jäppisen niskoille. Vaikka jälkisota etenkin sanomalehtien palstoilla ei olekaan erikoisemman mukavaa, vaatii op. Laakkosen lausunto korjauksen, sillä hän ampui siinä melko karkeasti yli maalin. Mitä Loimaan pelimerkkiin tulee, huomasi Eräveikkojen pelijohtaja sen jo kolmannen lyöjän ollessa mailan varressa. Merkkinä ei ollut ''välkkyvän rannekellon näyttäminen'', vaan yleensä käsien edessä pitäminen. Merkki ja ohjeet vastatoimenpiteistä annettiin Eräveikkojen lukkarille pelivuoron vaihtuessa, kaikessa hiljaisuudessa. Jos op. Laakkonen saattoi huomioida, sijoittautui Eräveikkojen pelijohtaja Loimaan sisävuorolla kotipiirin ja ykkösen välimaille, mistä käsin hän saattoi seurata Loimaan pelijohtajan merkkejä ja välittää ne heti omalla merkillään lukkarilleen. Loimaalaisten lyöntivarmuutta osoittaakin parhaiten juuri se, että he löivät mainiosti, vaikka joutuivatkin lyömään jokaisen sopimuslähtösyötön väärästä. Op. Laakkonen tietänee, että nykyisin täytyy väärän syötön olla sellainen, että lyöjä pystyy siitä lyömään, sillä ns. ''mahdottomista'', joita op. Laakkonen olisi suositellut, seuraa vapaataival. Eräveikkojen lukkari oli tarkka poika ja hän nappasikin pari kärpästä ykköselle, osaksi juuri tämän pelijohtajan ja lukkarin yhteistyön ansiosta. Mitä taas Eräveikkojen omaan merkkiin tulee, ei se suinkaan ollut pelijohtajan mailamerkki. Mailan pitäminen oli vain harhauttamistoimenpide, ettei kävisi yhtä huonosti kuin Loimaan merkille. Merkkipeli luisti Eräveikoilta hyvin, mutta kun lyönnit menivät tällä kertaa aivan penkin alle, ei sisäpeli päässyt luonnistamaan. Eräveikoilla oli hyvä merkki ja juuri yksinkertaisuutensa vuoksi niin hyvä, että vanha ja kokenut >>Kalakin>> kerrassaan harhaantui sen suhteen. Valitettavasti emme voi tässä merkkiä paljastaa suurelle yleisölle, emmekä edes op. Laakkosellekaan, sillä sitäkin kautta se saattaisi vahingossa ''lipsahtaa'' asiantuntemuksen merkeissä asiaan kuulumattomien tietoon.
Molemmat liitot: Suomen Pesäpalloliitto ja Työväen Urheiluliitto pelasivat ensin omista mestaruuksistaan ja sen jälkeen leivottiin "Pesäpallon nuorten Suomen mestari". Loimaalaiset joutuivat SM-loppuottelussa nöyrtymään TUL:n mestarille, TMP:lle, Kaisaniemessä 7-1. Yleisöä muuten koleasta säästä huolimatta 2000 maksanutta! Että saataisiin "liittojen paremmuus" selville, pelasivat kummankin liiton hopeamitalistit myös keskenään ottelun, joka pelattiin Väinölänniemellä. Tässä ottelussa SPPL:n (=Pesäpalloliiton) Kuopion Erä-Veikot voitti helsinkiläisen Elannon Iskun 5-4. Näiden kahden ottelun lopputulos yhteenlaskettuna, saatiin "liittojen paremmuus" selville. TUL oli siis Pesäpalloliittoa parempi juoksuin 11-6 ja sai taiteilija Bertel Nordströmin arvokkaan kiertopalkinnon haltuunsa. TUL:n nuorten Suomen mestaruutta oli cup-kilpailussa ollut tavoittelemassa seuraavat poikajoukkueet: Heinolan Työväen Urheilijat Tampereen Kilpa-Veljet Tampereen Pesä-Peikot Kuusankosken Puhti Työväen Mailapojat Lohikosken Lohi Helsingin Veto Vimpelin Isku Helsingin (Elannon) Isku Lohjan Louhi Forssan Alku |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
