Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:36483 kpl

Yhteystiedot

Vesa Mustonen

vessix@suomi24.fi

Nuorten SM 1930

Nuorten sarjan Suomen mestaruuskilpailut vuonna 1930

Nuorten sarjaan sai ottaa osaa pelaaja, joka ei samana vuonna ennen 1 päivää syyskuuta täytä 18 vuotta. Pelaaja ei saanut pelata yhtäaikaa miesten ja nuorten sarjoissa.

Kilpailuihin osallistui 8 joukkuetta. Kilpailu oli cup-kilpailu eli otteluiden voittajat pääsivät seuraavalle kierrokselle ja häviäjät putosivat pois kilpailuista.

Alkuerät
2.7.1930 Toijalan Pallo-Veikot – Tampereen Pyrintö 7 – 6. Tuomari Yrjö Heikkinen.
9.7.1930 Pallo-Toverit, Helsinki – Riihimäen Palloseura 11 – 10. Tuomari V. Nordström.
11.7.1930 Katajanokan Haukat – Helsingin Pallonlyöjät 6 – 8.
20.7.1930 Viipurin Pallonlyöjät – Kuopion Urheilu-Veikot. KUV luovutti. Ottelu piti pelata Kouvolassa.

Välierät ja loppuottelut Viipurissa 10.8.1930

Välieriin selviytynyt Toijalan Pallo-Veikot luopui välieristä ja luovutti välierissä Pallo-Tovereille, joka pääsi siten suoraan loppuotteluun.

Semifinaalit
10.8.1930 Viipurin Pallonlyöjät - Helsingin Pallonlyöjät 3 – 8. Tuomari Arvi Turunen.
10.8.1930 Pallo-Toverit, Helsinki - Toijalan Pallo-Veikot. TPV luovutti.

Loppuottelu
10.8.1930 Pallo-Toverit, Helsinki - Helsingin Pallonlyöjät 14 – 6. Tuomari Arvi Turunen.

Pallo-Toverit voitti vuoden 1930 pesäpallon nuorten Suomen mestaruuden ja hopeaa sai Helsingin Pallonlyöjät.

Sijoitukset nuorten SM-kilpailuissa
1. Pallo-Toverit, Helsinki
2. Helsingin Pallonlyöjät
3. Viipurin Pallonlyöjät
4. Toijalan Pallo-Veikot
Sijat 5. – 7.
Tampereen Pyrintö
Riihimäen Palloseura
Katajanokan Haukat
8. Kuopion Urheilu-Veikot

Pallo-Toverien joukkueen pelaajat:
1. Lainela, 2. Sunden, 3. Lehtonen, 4. Kuosmanen, 5. Pikkarainen, 6. Törrönen, 7. Tynkkynen, 8. Ihalainen, 9. Kiiskinen.

Helsingin Pallonlyöjien joukkueen pelaajat:
1. O. Kivi, 2. Roos, 3. Olavi Helo, 4. Berg, 5. J. Roini, 6. Ripatti, 7. Henriksson, 8. Hurme, 9. Lahtinen. Laaksonen.

Viipurin Pallonlyöjien joukkueen pelaajat:
1. Pirhonen, 2. T. Halkonen, 3. Juntunen, 4. Hedberg, 5. Silvonen, 6. Loikkanen, 7. Leskinen, 8. Mutanen, 9. Semenoff.

Toijalan Pallo-Veikkojen joukkueen pelaajat:
1. Syrjä, 2. J. Aalto, 3. J. Kallio, 4. T. Jänkävaara, 5. Pakkanen, 6. U. Aallonhelmi, 7. K. Kotikoski, 8. R. Jänkävaara, 9. O. Aalto.

Tampereen Pyrinnön joukkueen pelaajat:
1. Vainio, 2. Tähtivuori, 3. Kaskenalusta, 4. Ruissalo, 5. Kuulusa, 6. Vartiainen, 7. Vilunen, 8. Lindroos, 9. Pohjanheimo.

Riihimäen Palloseuran joukkueen pelaajat:
1. Raivio, 2. Kajander, 3. Salovaara, 4. Koski, 5. Karvonen, 6. Skogster, 7. Palmgren, 8. O. Nieminen, 9. Mäenpää.

Katajanokan Haukkojen joukkueen pelaajat:
1. M. Meklin, 2. H. Tiits, 3. O. Pekkarinen, 4. Lönnberg, 5. Kanerva, 6. Pietilä, 7. Ilomäki, 8. Kainulainen, 9. Hietaharju.

Helsingin Sanomat 12.8.1930:

”PT nuorten sarjan pesäpallomestari.

Torkkelin vanha kaupunki oli saanut järjestääkseen tämänvuotiset nuorten sarjan pesäpallomestaruuskilpailut. Mitään aineellista hyötyä ei niistä Viipurin Pallonlyöjille ikävä kyllä koitunut, sillä ottelut täytyi pelata Paraatikentällä, joka kylläkin on hyvä kenttä pelata, mutta peräti kehno pääsymaksun keräämiseen nähden. Yleisöä oli ensimmäiseen otteluun saapunut neljättäsataa katsomaan, miten Viipurin pojat pärjäävät pääkaupunkilaisten kanssa; loppuottelussa ei väkeä ollut kuin kourallinen. Vain kaikkien suurimmat pesäpallohullut jaksoivat uhmata rankkaa sadetta.

Kolme eri poikaparvea oli paikalla mestaruutta tavoittelemassa, nimittäin VPL:n, HPL:N ja PT:n junioripelaajat; neljäs loppuottelujoukkue, TPV, ei sensijaan ollut lainkaan saapunut. PT sai näin ollen luovutusvoiton semifinaaleissa.

HPL-VPL-ottelun voitti HPL. Eivät hävinneet VPL:n pojat huonommuuttaan. Tasaväkisiä olivat joukkueet. Mutta HPL tai oikeammin sen lukkari osasi iskeä vastustajan heikompaan kohtaan: liian kärkkäisiin pesiltä lähtöihin. Väärään syöttöön sortuivat tämäntästä liian yritteliäät viipurilaiset. Tuli pienempi heittokommelluskin rinkelikaupungin pojille ja tällöin helsinkiläiset pääsivät vetäisemään ratkaisevan etumatkan. Lujasti kyllä viipurilaiset yrittivät loppuun saakka kakkosvaran antaessa tovereilleen hyvän esimerkin, mutta häviö 8-3 oli sittenkin tuloksena 4-3 olisi ollut oikeudenmukaisempaa.

Loppuottelu PT:n ja HLP:n välillä saatiin pelata sateessa. Vettä tuli herkeämättä ja lujasti. Tämä tietenkin vaikutti haitallisesti peliin, pallon hallinta kun muodostui vaikeanlaiseksi. Lisäksi maalyönnit tekivät useasti ilkeitä kepposia ulkomiehille pysähtymällä johonkin lätäkköön. PT:lle tällainen ilma oli kuitenkin eduksi, sen pelaajat kun jaksoivat voimakkaampina paremmin liikkua raskaanlaisella kentällä. PT määräsikin pelin vauhdin ja sävyn, painaen lujasti päälle alusta loppuun, suurimmasta pienimpään saakka. Ehkä lopputulos ei olisi muodostunut niin ylivoimaiseksi PT:n voitoksi kuin 14-6, jos HPL:n pojat olisivat pelanneet vähänkin enemmän ajatellen peliään. Turhaan HPL:n lukkari nyt ponnisteli väärillä syötöillään: korkeat syötöt olisivat olleet paljon enemmän paikallaan. Lisäksi saattoi havaita joittenkin pelin olevan mitä-hällä-väliä-tyylistä, jota alleviivasi polttajan yritteliäs peli.

Nyt saavutettu mestaruus oli PT:n ensimmäinen, ja sanottakoon suoraan, että se jos mikään oli ankarana työn tulos. Jo viime vuonna, jolloin PT hävisi TPV:lle, tehtiin suunnitelma, seuraavan vuoden harjoittelua varten, jota sitten tinkimättä noudatettiin. Luonnollisesti se monesta pojasta tuntui toisinaan tarpeettomalta hiomiselta, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Muuten: eikö voitto ole silloin ihanin, kun se on työn takana, kun tuntee, että on tehnyt työtä ansaitakseen sen?

PT:n joukkueessa pelasivat seuraavat: Kuosmanen, Kiiskinen, Törrönen, Tynkkynen, Pikkarainen, Lehtonen, Ihalainen, Lainela ja Sunden.

Illaksi oli joukkue valmentajansa kanssa kutsuttu seuran kantajäsenen, nyttemmin Viipurissa vaikuttavan johtaja Roineen kotiin, jossa iltatunnit kuluivat rattoisasti junanlähtöön saakka.

J.K.”