Suojeluskuntajärjestön Pesäpallomestaruus 1926Katso myös: http://www.mrasilainen.com/sarjat/1926/1926_sk.htm Vuonna 1926 pesäpalloa harrastettiin kaikissa 22 suojeluskuntapiirissä. Eniten otteluita pelattiin Pohjois-Hämeen, suojeluskuntapiirissä, 84 ottelua. Vuonna 1926 suojeluskuntien 534 virallisissa pesäpallo-otteluissa pelasi yhteensä 9 659 pelaajaa. Tässä luvussa on laskettu kaikkien pelattujen otteluiden pelaajat yhteen eli yhdelle pelaajalle on voinut tulla useita otteluita. Suojeluskuntapiirien pesäpallon mestaruuskilpailut pelattiin cup järjestelmällä eli otteluiden voittaja pääsi jatkoon ja häviäjä putosi pois kilpailuista. Alkuerät Kouvolassa Mikkelissä Salossa Kuopiossa Vaasassa Kemissä Loppuottelut Lahdessa 2. – 3.10.1926 puolivälierät: 2.10.1926 Viipurin suojeluskuntapiiri – Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri 9 – 6 2.10.1926 Helsingin suojeluskuntapiiri – Joensuun suojeluskuntapiiri 9 – 1 2.10.1926 Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiiri – Oulun suojeluskuntapiiri 19 – 4 välierä sijoista 4-6 2.10.1926 Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri – Joensuun suojeluskuntapiiri 13 – 7 välierä sijoista 1-3 2.10.1926 Helsingin suojeluskuntapiiri – Viipurin suojeluskuntapiiri 14 – 3 ottelu sijoista 4-5 3.10.1926 Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri – Oulun suojeluskuntapiiri 12 – 3 mestaruusottelu 3.10.1926 Helsingin suojeluskuntapiiri – Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiiri 16 – 8 ottelu sijoista 2-3 3.10.1926 Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiiri – Viipurin suojeluskuntapiiri 10 – 9 Helsingin suojeluskuntapiiri voitti suojeluskuntapiirien mestaruuden ja sai kolmannen kiinnityksen sk.-järjestön pesäpallokiertopalkintoon numero 2 ja voitti sen lopullisesti omakseen. ”Pesäpallo. Viime lauantaiksi ja sunnuntaiksi 2.-3.10. kerääntyivät alku- ja välieristä loppukilpailuihin selviytyneet sk.-järjestön 6 piirin joukkueet Lahteen. Nämä olivat Etelä-Hämeen, Viipurin, Helsingin, Joensuun, Pohjois-Hämeen ja Oulun piirien valiojoukkueet. Lauantaiaamuna klo 10 ap. aloittivat ottelun Viipurin ja Hämeen joukkueet Jo välieräotteluiden perusteella voitiin Viipurin joukkuetta pitää kunnioitettavan hyvänä, mutta että Etelä-Hämeen kuulu joukkue saisi lähteä kentältä voitettuna, sitä tuskin kukaan uskoi ennen ottelua ja vielä pitkältä sen alettuakin. E.H. pelasi alkupuolen ottelua vanhaan hyvään tapaansa – entisen lukkarin puuttuminen kuitenkin vaikutti selvästi – mutta V:rin ulkopeli parani 3. pelivuorosta alkaen paranemistaan. E.-H:n ensivuoron 3 juoksuun vastasi V:rin 0 ykkösen kuoltua 1. pesälle ja kahden seuraavien kuoltua koppien jälkeen. Toisen vuoron yhdeksän miehen avulla 2 juoksua vastasi 1, joka sai alkuunsa vapaakyydistä 1. pesälle. Olipa toinen juoksukin tulossa, mutta kotimatkalla katkesi. Seuraava vuoropari oli 0-1 V:rin hyväksi. Vuorolla saa Viipuri kahdeksannen ja yhdeksännen lyöjänsä ansiosta 2 juoksua E.-H:n 0 vastaa. Kummankin ulkopeli kiihtyy, mutta siitä huolimatta kovien maanuoliaisten ansiosta V.ri saa 2 juoksua ja Hämeen Lanne samoin yhden lyötyään ensin laittoman ja sitten toisen, jolla itse pääsi 2 pesälle. Seuraavassa vuorossa oli Viipurilla jo 2 kuollutta, mutta vihdoin saatiin Laineen lyönneistä kaksi juoksua, jota paitsi hän itse teki palkintojuoksun; E.-H:n hyökkäyksen katkaisi V.ri tyyten. V:ri johti nyt 9-6. Nyt pelattiin kova pelivuoro, jossa kummankin joukkueen miehet kunnialla kaatuivat. E.-H:siä kävi lyömässä 10 Viipurilaisia 16. Juoksulista V:rin 60 lyömässäkävijää löivät 119 lyöntiä. E.-H:n 59. Helsingin ja Joensuun piirien välillä Helsingin oli syystä oltava varovainen kisakumppaninsa suhteen, olihan viimevuotinen ottelu Joensuussa osoittanut, että siellä pelataan hyvää pesäpalloa. Alkuvuoroilla oli kyllä jo selvillä, ettei joukkue omaa samaa vetoa kuin aikaisemmin. Joensuun ensiyritys pysäytetään nollaan, Helsingin saadessa 1. Seuraavat pelivuorot pysyy J:n juoksulista nollana kunnes viimeisellä pelivuorolla saavat puserrettua sen ykköseksi. Helsinkiläiset pitenisivät vähitellen saavuttamaansa etumatkaa eivätkä kovin yritelleet muistaen seuraavana aamuna pelattavan pääottelun. Juoksulista oli: Helsinki löi 119 lyöntiä 56 miehen voimalla. Joensuu löi 86 lyöntiä 39 miehen voimalla. Kopeista haavoittui 11 – ja 7. P-Hämeen ja Oulun piirien Välinen voimainkoitos alkoi sitten, Verrattain heikkona pidetty Oulu pelasi ent. mestarijoukkuetta vastaan voimalla, jota ei olisi osannut odottaa. Juoksuja ei tosin tullut kuin 1 ensimmäisellä ja 2 toisella sekä 1 kolmannella, joihin P.-H. vastasi 1-3-4. Tämä johtui etupäässä siitä, että joukkue oli kokoonpantu eri joukkueiden miehistä., joilla ei ollut samanlaista juoksuvalmiutta ja jotka eivät tunteneet kanssapelaajiensa lyöntivarmuutta ja tapaa. Miehet eivät siis uskaltaneet juosta, vaan jäivät usein pesille happanemaan. Juoksukirja: Ottelun tuomitsi urheiluohj. Lumio. Etelä-Hämeen – Joensuun joukkueiden Välinen ottelu. Sen voitti Etelä-Hämeen joukkue kireässä pelissä, jolloin Joensuu vielä 3. vuorossa johti 5-2. Vanhojen konkareiden ulkopeli kesti kuitenkin paremmin ja esti sen juoksujen saannin. Juoksukirja: Tuomarina urh.ohj. Ikävalko. Ottelu kesti 1.27 t. Helsingin – Viipurin piirien Ottelu aloitettiin 4.30 vaiheilla, joten hämärä jo lopulla alkoi häiritä. H.ki aloitti pelin heti täydellä vedolla, josta oli seurauksena 4 juoksua. Viipuri sai tyytyä pyöreään. Juoksulukuaan lisäilee H:ki edelleen pitäen viipurilaisia nollassa, kunnes nämä 4. vuorossa tekevät rynnistyksen saaden aikaan 3 juoksua. Siihen ne juoksut loppuivatkin. Viipurin kaunis sisäpeli oli hyvää, mutta ei vielä voinut helsinkiläisille kentälle mitään. Lyöntejä ei osattu sijoittaa ja koppeja lyötiin suhteellisen paljon. 79 helsinkiläistä löi 170 lyöntiä, joista 24 koppia. Vastaavat luvut viipurilaisilla 40-89-11. Juoksukirja: Pelituomarina toimi urh.ohj. Roine. Peli kesti 1.30 t. Sunnuntai aamuna klo 9.50 asettuivat sitten vastakkain Helsingin ja Pohjois-Hämeen piirit. Kysymys oli nyt vuoden 1926 mestaruudesta. P.-H. voittaa hutunkeiton ja valitsee ulkopelin. Kenttä on märkä kasteen jäljiltä, sumua ilmassa niin ettei tahdo kentän taakse nähdä. H:ki aloittaa Halosen lyönnillä, josta pallo vinkuen lentää oikeata sivuviivaa pitkin. Omalla lyönnillä toiselle ja Salinin lyödessä kolmanelle. Lindström lyö miehen kotia, seuraavan ja vielä itsensä 1:lle. Juoksuja tulee kaikkiaan 5. Tämmöisten joukkueiden pelissä! Tampere koettaa rahoittaa moisesta häilähtäneitä hermojaan ja yrittää vastata yhtä kovasti. 6 miehen toiminnasta tuloksena 1 juoksu. Helsinki aloittaa toisen vuoronsa sisäpelin uudella rynnistyksellä ja tuloksena 6 perättäistä juoksua aina ajolähtötilanteen kärjestä, välillä yksi kuollut ja sen jälkeen vielä pari juoksua ja kauan vielä korkeita koppilyöntejä. Pohj.H. saa taas vuorollaan 1 juoksun. Molempien seuraava vuoropari oli nolla, samoin vielä seuraava. Seuraavalla yrittää Hels. juoksuja millä hyvänsä ja neljäntoista miehen ahertelun tuloksena on 1 juoksu. P.H. yrittää puolestaan: neljän miehen kopistaan haavoittuminen, sitten mies ensimmäiselle, ja seuraavien miesten avulla edelleen ja kotia ja vähän päästä toinen. Helsingin ulkopeli näyttää vähän horjahtavan. Taas vastustaja toisella, siellä kolmannella ja toinen seuraa perässä. Hyvä lyönti kauas 3. pesän taakse ja juoksuja tulee valmiiksi kaksi jopa samaan menoon kolmaskin! Mutta ei – pallo ennättää kotia ennen miestä ja sieltä viivana kolmannelle, jossa kolmas mies palaa. H:ki aloittaa taas vuoroparinsa 2 juoksulla, johon P.-H. ei kykene vastaamaan. Helsinkiläiset ovat taas aseman herroina. Viimeisen vuoroparin lyönnit vain koppeja ja laittomia, joista miehet kuolevat. Toijalan Lahtinen sentään tekee vielä Kotikosken ja Vennon lyönneillä juoksun P.-H:lle. Juoksut jakaantuivat siis: Helsingin sk.-piiri oli siis voittanut sk.-järjestön p.p. mestaruuden 1926. Peli kesti 1.30 ja tuomitsi sen urheilutarkastaja Koskinen sk. yliesikunnasta. Loppuottelijoiden miehistöt olivat seuraavat: Toisesta sijasta joutuivat vielä ottelemaan Pohjois-Häme ja Viipurin piiri Ottelun ajan satoi kuin saavista kaataen, joten Lahden multakentällä pallot ja miehet luiskahtelivat kuin kissat liukkaalla jäällä. Minkäänlaista arvoa tällaisissa olosuhteissa pelatulle pelille ei voi antaa varsinkin kun se oli vielä mahdollisimman heikostikin tuomittukin. Ottelussa johti Viipuri 6. vuoroparissa 9-1, mutta sitten tasoittui peli yleisön ja pelaajien hulinoidessa niin että se päättyi tasan 9-9. Jatkovuorolla sai P.-H. 1juoksun, joten se ”voitti” vastustajansa, joka ainakin niissä olosuhteissa, joissa peli pelattiin, oli ehdottomasti parempi. Saman sateen aikana pelasivat vielä Etelä-Häme ja Oulu Joukkueiden järjestys oli siis seuraava: Helsingin piiri, Mestari Yliesikunnan Pesäpallokiertopalkinnon sai Helsingin piiri omakseen voitettuaan sen kolmasti, nim. 1922, 1923 ja 1926.” Lähteet:
|