Suojeluskuntajärjestön Pesäpallomestaruus 1927Katso myös: http://www.mrasilainen.com/sarjat/1927/1927_sk.htm Vuonna 1927 pesäpalloa harrastettiin kaikissa 22 suojeluskuntapiirissä. Eniten otteluita pelattiin Pohjois-Hämeen, suojeluskuntapiirissä (88 ottelua). Vuonna 1927 suojeluskuntien 640 virallisissa pesäpallo-otteluissa pelasi yhteensä 11 520 pelaajaa. Tässä luvussa on laskettu kaikkien pelattujen otteluiden pelaajat yhteen eli yhdelle pelaajalle on voinut tulla useita otteluita. Suojeluskuntapiirien urheiluohjaajat antoivat käytännön ohjausta pesäpallossa 204 tuntia. Näissä tilaisuuksissa oli yhteensä 3 434 osallistujaa. Suojeluskuntapiirien pesäpallon mestaruuskilpailut pelattiin cup järjestelmällä eli alkuerien otteluiden voittaja pääsi jatkoon ja häviäjä putosi pois kilpailuista. Lisäksi Parolassa pelattiin laaja lopputurnaus, johon edellisen vuoden neljä parasta selvisi suoraan. Yhdeksästä alkuerästä lisäksi voittajat Parolaan.
Joukkueiden järjestys suojeluskuntajärjestön pesäpallon Suomen mestaruuskilpailuissa vuonna 1927:
Kymenlaakson suojeluskuntapiirin joukkueen kokoonpano: Pasi Harvela, lukkari, T. Vapalahti, sieppari, A. Salava, 1-vahti, Pertti Harvela, 2-vahti, E. Haapanen, polttaja, L. Leino, 3-vahti, I. Kolsi, 2-varavahti, M. Tiusanen, koppari, V. Kolsi, 3-varavahti.
Helsingin suojeluskuntapiirin joukkueen kokoonpano: Erkki Merinen, lukkari, Koskinen, sieppari, Lindström, 1-vahti, Heino, 2-vahti, Vilja, polttaja, Mikkola, 3-vahti, Halonen, 2-varavahti, Salin, koppari, Aho, 3-varavahti, Veneskoski.
Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin joukkueen kokoonpano: 1. Laine, 2-varavahti, 2. Olli Veijola, lukkari, 3. Salminen, sieppari, 4. Nuotio, polttaja, 5. Hannula, 2-vahti, 6. Kotikoski, 3-vahti 7. Luhtanen, koppari, 8. Seppälä, 3-varavahti, 9. Karonen, 1-vahti.
Lähteet: - Liite Ylipäällikön päiväkäskyyn numero 19.27. Tulokset sk.-järjestön pesäpallokilpailuista v. 1927. - Suojeluskuntajärjestö ja pesäpalloilu. Pesäpalloilijan Joulu 1930. Suomen Pesäpalloliiton arkisto. Suomen Urheiluarkisto. - Suojeluskuntajärjestön toimintakertomus vuodelta 1927. Taulukko numero 2 Urheiluosaston vuosikertomukseen vuodelta 1927. Yhteenveto suojeluskuntajärjestössä pidetyistä kilpailuista ajalta 1.11.1926 – 31.10.1927. - Suomen Urheilulehti 1927 ------------------------------------------------------------------------------ PAROLAN MARKKINOILLA
Suojeluskuntajärjestön pesäpallo- ja tiedustelujuoksukilpailut
Hakkapeliitalle kirjoittanut maist. Lauri Pihkala
Se menestys, jonka Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin vuotuiset pesäpallomarkkinat ovat saavuttaneet, on rohkaissut järjestönkin nyt kokeilemaan niillä.
Pesäpallomarkkinoitten kilpailuteknillisenä tarkoituksena on saada selville mahdollisimman monen pelijoukkueen arvojärjestys ainakin suurin piirtein, eikä vain voittajan esille vetäminen. Sitä varten kootaan niille niin monta joukkuetta kuin suinkin mahtuu ja voimiensa puolesta pystyy pelaamaan kahden käytettävissä olevan päivän aikana. Yksi ja pari häviötä ei vielä sulje pois kilpailijaa otteluista, vaan ainoastaan sijoittaa hänet kerrakseen määrättyyn hävinneitten sarjaan, josta se vielä voittamalla voi nousta.
Eri puolilla maata pidettyjen yksinkertaisten karsintaottelujen jälkeen pääsivät Parolan markkinoille 13 piirin joukkueet. Hyvää olisi taitanut tehdä muutamien etevien ja innokkaitten pelipäälliköitten päästä opintomatkalle Parolaan näkemään etevimpien joukkueitten pelejä ja niistä oppimaan. Tulin ajatelleeksi pelipäälliköitä Varsinais-Suomessa, missä peli on, samoin kuin Viipurin puolessa, valtavasti leviämässä.
Pelien tulokset osoittivat, että pelin harjoittaminen alkaa jo vähitellen täyttää yhden tärkeimmistä tehtävistään. Vielä 4-5 vuotta sitten ei tahtonut ihmeekseenkään saada nähdä loppuun asti tasaväkistä peliä. Peli oli saattanut kestää pari, kolme, neljäkin vuoroparia kiinteänä, tasaväkisenä, juoksuttomana, kunnes jonkun kiihkossa tai huolimattomuudessa tapahtuneen mätäheiton takia sen kerran ulkomiehet tapasi ensin paniikki, hätäännys, jonka aikana sisämiehet käärivät juoksuja kuin heinämiehet, sitten keskinäinen viha ja lopuksi, koko lopun pelin ajaksi epätoivo, jonka vallassa he heittivät lehmäksi koko pelin. Pelinumerot siihen aikaan tahtoivat olla aivan parhaita paria, kolmea tai neljää joukkuetta lukuunottamatta tuollaisia 16-3, 24-7, 11-2 juoksua jne. ja melkeinpä päin tai toisin, riippuen sattumasta ja onnesta. ”Voitti tai tappasi” – ja tappasi riskisti! -, ”mutta varjele tasakaupasta!” tuntui olevan pelin silloisen asteen tunnuslauseena.
Parolan pelien numerot osoittivat, että tästä kehnosta tilasta ollaan nousemassa. Luettelemme pelien tulokset tasaväkisyyskannalta katsottuina huonommasta parempaan päin.
Viipuri – Raahe 23-2 Satakunta – Sortavala 22-1 Pohjois-Häme – Jyväskylä 19-4 Etelä-Häme – Satakunta 12-1 Kymenlaakso – Jyväskylä 12-2 Pohjois-Häme – Viipuri 12-3 Etelä-Häme – Etelä-Pohjanmaa 9-0 Etelä-Pohjanmaa – Satakunta 11-5 Etelä-Pohjanmaa – Kuopio 12-8 Jyväskylä – Etelä-Pohjanmaa 7-3 Helsinki – Raahe 5-1 Nylands-Södra – Kuopio 8-5 Etelä-Pohjanmaa – Oulu 12-10 Helsinki – Pohjois-Häme 9-7 Jyväskylä – Nylands-Södra 8-6 Nylands-Södra – Sortavala 7-5 Etelä-Pohjanmaa – Nylands Södra 5-3 Kymenlaakso – Helsinki 5-3 Sortavala – Oulu 7-6 Kymenlaakso – Etelä-Häme 7-6 Viipuri – Etelä-Häme 6-5 Raahe – Kuopio 6-5 Jyväskylä – Satakunta 5-4
Piirien järjestys, joka ei ole suinkaan kiistämätön, sillä monta varmaankin mielenkiintoista ottelua jäi pitämättä, esim. Pohjois-Häme – Etelä-Häme ja Pohjois-Häme – Kymenlaakso, tuli seuraavaksi:
1.Kymenlaakso (P. Harvela, P. Kolsi, A.Salava, L. Leino, Pertti Harvela, T. Vapalahti, E. Haapanen, I. Kolsi ja M. Tiusanen) 2. Helsinki 3. Pohjois-Häme 4. Viipuri 5. Jyväskylä 6. Etelä-Häme 7. Etelä-Pohjanmaa 8. Satakunta 9. Raahe 10. Nylands-Södra 11. Kuopio 12. Sortavala 13. Oulu.
Parista ottelusta kannattaa mainita yksityiskohtiakin.
Heti ensimmäisen päivän alkajaisiksi tapahtui eräällä kentällä – pelattiin 4:kin kentällä yhtaikaa; Parolassa on tilaa vaikka 40 x 4 kentälle - Kymenlaakson ja Etelä-Hämeen ottelu, kaikista näkemistäni peleistä jännittävin. Kaksi ensimmäistä vuoroparia kului juoksutta 17 hämäläisen ja 15 ”kymäläisen” käydessä lyömässä. Kolmannella vuorolla kumpainenkin onkii juoksun, hämäläiset 8:lla, kymäläiset 6:lla lyömässä käynnillä. Neljännellä KL 12 miehen voimalla pusertaa juoksun, 11 hämäläistä käy ampumassa, mutta eivät saa juoksua. Siis 2-1. Viidennellä KL lisää 2 juoksua, mihin E-H. vastaa vain yhdellä. Kuudennella tapahtuu päinvastoin. E-H:lta tällä pelivuorolla tuhoutui juoksu ”3/76” sekunnin myöhästymisellä kotoa. Peliasema loppuvuoroparin alkaessa 5-4. Kymenlaakso hankkii näin 6 ampujan voimalla 2 juoksua. E-H. rajusti yrittäen on vastannut juoksulla, kun tapahtuu ehkä dramaattisin meillä nähty pelitapaus. E-H:llä on takapesillä juoksijat, kun lyömään asettuu sen lyöjä n:o 8. Tämä lyö kamalan lyönnin takakentälle, valehdeltu 150 metrin pituiseksi, mutta niin pitkän kumminkin, että ulkovahti saa pinkaista heti kauemmaksi sitä tavoittamaan. Kopista ei puhettakaan. Kolmannelta ehtii juoksija kotiin keveästi. Asema 7-6. Toiselta lähtenyt mies on hiukan jyrkänlaisesti ja sen takia vauhtiaan hiljentäen ylittänyt kolmannen ja pinkoo hänkin kotiin samalla kuin lyöjä itse kolmannelle. Pallo lentää vinhasti kotiin, kimmahtaa maasta syrjään, mutta Kymenlaakson lukkari saa kuin saakin sen kynsiinsä 12:nnella hetkellä. Ratkaisu on hienon hieno, täpärämpi kuin 3/76 s., mutta kuitenkin niin selvä, että joku hämäläisistä lyö kiivaasti mailansa maahan. Eikä Ihmekään! Jos juoksija olisi ehtinyt perille ajatuksen oireen verran aikaisemmin, ei E-Hämeelle olisi tullut ainoastaan tasottava, vaan myöskin voittojuoksu, lyöjän kunniajuoksu sinne kolmannelle. Se olisikin ollut juoksujen juoksu, mutta sivu suiden meni. Mahtoikohan sitten olla niin, että tämä Marnen tappio odotettavassa voitossa masensi sisun ja vei Etelä-Hämeen 1:ltä 6:lle tilalle?
Loppuottelussa mestaruudesta pelasivat Kymenlaakso ja Helsinki niin tasaista peliä, että viimeisen vuoroparin alkaessa juoksutilanne oli 3-2 edellisen hyväksi. Lyömään astuu Kymenlaakson lukkari P. Harvela ja hankkii kolmannen juoksunsa tässä pelissä. Välillä käy kaksi kuolemassa, kun lyömään pääsee olympialainen 5-ottelija Leo Leino. Tämäkin on 5-ottelu: lyödä ja juosta 4 väliä. Leino suoriutuu tehtävästä ja saa juoksunsa. Asema 5-2. Helsingillä lyömään astuessaan epätoivoinen urakka. He koettavat nyt , mutta vasta nyt, liian myöhään, pelata sillä taktiikalla, jota oikeastaan pitäisi pelata kautta pelin, ellei vastustaja älyä sitä torjua : koettaa vuorotellen laaka- ja kaarilyöntejä lyömällä pysyä hengissä mahdollisimman kauan, ja käyttää haavoittumatta etenemiseen ainoastaan varmoja tilaisuuksia. 25:n miehen lyömässä käymällä helsinkiläiset saavatkin 1 juoksun, kun heiltä samalla kuoleekin kolmas miehensä kolmannelle pesälle pyrkimässä ja tasoittamisen viimeinen mahdollisuus raukeaa.
Varsinkin ulkopelissä ilmenevä pelikätevyys on viime näkemästäni (v.1925) vahvasti edistynyt. Peliteholtaan heikompien piirien häviöt eivät johdu niinkään teknillisistä kuin taktillisista puutteista. Ehkäpä suurimpana virheenä heikompien joukkueitten pelissä on nykyisin yksitoikkoinen kiire ja huolimattomuus ulkopelissä. Heitot on suoritettava ensi sijassa huolellisesti, toisessa sijassa tarkasti ja vasta kolmannessa nopeasti. Eikä mahdollisimman, vaan riittävän nopeasti. Myöskin ulkopelin varmistus on heikommilla joukkueilla, joiden peli sitä kipeimmin kaipaa, paljon huolimattomampaa kuin kätevämpien eturivin joukkueitten.
Sisäpeliin on alottelevampien joukkojen saatava enemmän yrittelijäisyyttä. Jos ensi tai toinen lyönti tarjoaa jonkinmoisenkaan mahdollisuuden turvalliseen etenemiseen, ei ole jäätävä odottamaan kolmatta. Lyöntien sijoittamiseen ja ainakin korkeustähtäykseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Pohjalaisten joukkueitten voimakas lyöminen on tehotonta varmoja kaappaajia vastaan. Mutta etevimpienkin joukkueittemme pitäisi viljellä monipuolisempia lyöntejä ja sen mukaisesti sisäpeliä, vaihdella korkeilla lyönneillä perustettua elättävää, vaikka haavoittavaa peliä sekä laakalyöntistä, tuloksellista, vaikka vaarallista rynnistyspeliä.
Pelin sääntöihin, joiden sisältöön olen yleensä ollut jo vuosia tyytyväinen, tahtoisin tehdä erään lisäyksen. Nykyisin lukkari voi tehdä tyhjäksi hyvän lyöjän yritykset auttaa juoksijoita siten, että hän antaa tälle vain laittomia syöttöjä. Jos lyöjä ottaa vapaataipaleen, on lukkari saavuttanut tarkoituksensa: hyvä lyöjä pois lyömästä. Tämän estäisin antamalla lyöjän siirtää vapaataivaloikeutensa kenelle tahansa toverilleen juoksijalle, siis kärkimiehelle vaikkapa 3:lla pesällä, sekä lyödä kuin uutena miehenä. Loppuisi keinottelu!
Myöskin olen yhä enemmän vahvistunut käsityksessäni, että koppikinnas olisi keksittävä ja otettava käytäntöön. Kopin ottaminen tulisi silloin enemmän sijoittautumisnopeuden ja vähemmän sorminäppäryyden asiaksi, eikä peli kärsisi sateesta niin kuin nykyään.
Parolassa pelejä katsellessani askarrutti mieltäni kysymys, kestäisikö pesäpallo ilman suojeluskuntajärjestöä? Tuskinpa vain vielä. Ei se tosin kuolisi viluun, mutta sen kasvu varmaankin pysähtyisi, se jäisi vain oppikoululaisten peliksi, joka voisi rikkaruohottua erilaisten tulkintojen kautta. Kaikki tiet vievät Roomaan: vaikka ei suojeluskuntia tarvittaisi maassa minkään muun vuoksi, niin tekevät ne urheilun ja varsinkin pesäpallon juurruttamiseksi työtä, joka yksin riittäisi oikeuttamaan niiden olemassaolon.
Pesäpallo on suojeluskuntien kesäisessä urheiluohjelmassa kenttäkoulutusta: näköjään muodollista, keinotekoista. Siinä harjotetaan yksinkertaisissa ja kertaantuvissa tehtävissä sotilaallisen kunnon alkutekijöitä: tarkkaavaisuutta, huomiokykyä, huolellisuutta, arvostelukykyä, päättäväisyyttä, nopeutta, kärsivällisyyttä, kuria, uhrautuvaisuutta, vastuuniloa jne. ; siitä miten kaikki tämä yksityiskohdissaan tapahtuu, voitaisiin kirjoittaa kokonainen tutkielma. Mutta Parolan ohjelmassa oli myöskin näiden ominaisuuksien sotilaallista soveltamiskykyä kehittävä numero: sk-järjestön mestaruuskilpailu tiedustelujuoksussa….
Hakkapeliitta No 43 – 1927. Keski-Pohjanmaan Vartio:
|
